21 helmikuuta 2013

Päivän ruoka ja valmistuneita

Päivän haasteena on kertoa syömisistä. Söin lettuja iltapalaksi, Kultani teki! Nih, hajotkaa kateuteen!

Ja sitten niihin valmistuneisiin, joita olen kyllä saanut aikaiseksi, vaikka tuota haastetta olenkin yrittänyt vääntää, mutta syömisistäni en vain keksi mitään, joten ajattelin nyt sisällyttää sen tähän koska olen laiska.

Tein toisetkin kuolleiden päivä -lapaset, tälläkertaa tilaustyönä ja lankoina Novitan pikkusisko (musta) ja Dropsin Fabel (punainen). Tällä ohjeella ei vain saa rumia lapasia, näistäkin voin olla ylpeä!

Toisena tilaustyönä tein Kullan kummitytön pikkusiskolle kypärämyssyn. Tyttö on kohta kunnioitettavassa puolen vuoden iässä, joten edellinen kypärämyssy on käynyt auttamatta pieneksi. Väri oli hyvinkin haastava kuvattava, lanka on Novitan vanhaa Pehmo Vauvaa, jota sain siinä kuuluisassa säkissä mummin naapurilta. Lankaa kului n. 70 grammaa.

Kolmantena vielä äidin synttärilahja, merinovillaiset sukat. Äidille oli diabeteshoitaja suositellut käytettäväksi merinovillaisia sukkia, sillä se kuulemma pitää kosteuden pois jalkojen ihosta, joten hiertymiä ja muita diabeetikolle haitallisia rakkoja ei pääse syntymään. Ei ainakaan niin herkästi. Näihin käytin Regian Extra Twist Merino lankaa, josta en kyllä kovin pitänyt. Ei ainakaan palmikkokäyttöön sovi. Lanka oli kyllä ihanan väristä ja pehmoista, mutta halkeili ihan hirveästi! Hinnaltaan se oli aika keskikastia, joten ei mitään ihkulankaa, joten ehkä pienet viat voi sietää, mutta palmikkoja en tästä kyllä enää lähde väsäämään.
Tässä vielä tarkempi kuva sukkien varressa sijaitsevasta palmikosta. Jalkapöydän päälle tein ihan tavallista 2o 2n joustinta.



17 helmikuuta 2013

Päivä 12. tärkeimmät tavarani

Tämä oli jostain syystä minulle nyt kovin vaikea. Mietin lähinnä siltä kannalta, että mitä tavaraa minä käytän useimmin. Tai mikä tavara on sellainen, jonka hukkuminen tai hajoaminen aiheuttaisi minulle erityistä mielipahaa. Entä mitä tavaraa en olisi valmis myymään mistään hinnasta?

Minulla on kaiketi melko vähän tälläisiä tavaroita, sillä keksin vain kaksi. Molemmat liittyvät käsitöihin, kas kummaa! Ensimmäinen on isäni antamat vyyhdinpuut.
Ja toinen on hieman pienempi ja ei niin tunteellinen asia, Knit Pron 2,5 milliset cubics sarjan sukkapuikot!
Ne ovat puiset, ne ovat kestävät, ne ovat hyvät kädessä ja 15 senttiä pitkät. Ne ovat minun käytössäni täydelliset sukkapuikot, ja ovatkin jatkuvasti kiinni jossakin työssä.

Mitäs lukijani arvostavat materiassa? Miten sinä määrittelet itsellesi tärkeän tavaran? Tarpeellisuuden vai tunteellisuuden mukaan? Vai kenties arvokkaan rahalla mitattuna?

11 helmikuuta 2013

Päivä 11. Laukkuni sisältö

 Tässä on laukkuni, uskollinen aseenkantajani. Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka kantavat aina puolta omaisuutta mukanaan, ihan sama, mihin menevät. Minun arkilaukkuni on siis suuri ja tilava, jossa on paljon pienempiä ja suurempia taskuja, ja joka on hyvä kantaa olkapäällä. Joka on sen mallinen, että sinne mahtuu suurikin kansio, mutta myös puhelimen sieltä löytää. Ja mukana menossa myös heijastin, tämän yksilön on kultani ostanut minulle varustelekasta.


Sitten siihen itse sisältöön! Ajattelin tässä nyt vähän kategorisoida erillaisia tavaroita, joita kannan aina mukanani, hieman vaihtelevassa muodossa. Listassa on myös niitä, jotka eivät syystä a taikka b päässeet kuvaan mukaan.
  • Kasa nenäliinoja. Minulla vuotaa talvikelillä nokka aina ja siitä syystä nenäliinoja on myös aina mukana
  • Huulirasva. Koska kun niistää jatkuvasti, niin myös nenänalunen ja huulet rohtuvat jatkuvasti. Joskus kannan ihan bebanthenea mukanani
  • Käsirasva. Koska aina, kun se jää kotiin, sitä pahiten tarvitsisin.
  • Pastilleja, yleensä pariakin erilaista.
  • Rahapussi, kännykkä ja kotiavaimet. Rahapussi on ainoa, joka pääsi kuvaan.


  • Puuteria kannan mukanani tälläisessä pienessä pääkallopussukassa. Samassa pussissa kulkee myös käsipeili ja puuterivippa


  • Neuleohje ja neule. Yleensä nämä kulkevat vielä omassa projektipussukassaan, joka sisältää myös mittanauhan. Tästä nimenomaisesta alusta tulee isona pitkävartiset sukat (ylläripylläri).
  • Vesipullo, koska nesteytys on tärkeää. Ja minä ainakin olen herkkä kärsimään nälkää ja päänsärkyä vain pelkästään nestehukassa. Ja siinä tilassa en ole mitenkään ihana ihminen.
  • Kasa ylimääräisiä roskia ja kuitteja. Koska käsilaukku on siinä niin lähellä, niin sinne tulee usein heitettyä kaikki roskatkin ajatuksella heittää ne seuraavan roskiksen kohdalla pois. Niin no, yleensä tyhjennän ne vasta kotona. Taskutkin ovat tähän tarkoitukseen oikein oivat.

08 helmikuuta 2013

Päivä 10. tänään minulla oli päälläni

Tänään olin Monan kanssa pikaisella käynnillä kaupungissa ja koirapuistossa, jonka jälkeen taas jokaviikkoinen ropetusilta. Vaatteet siis piti olla mukavat, lämpimät, ja ei saa kiristää. Valkkasin päälleni (muistaakseni) aikanaan Minimanista löytyneen lepardi tunikan, Seppälästä ostetun pappatakin, Tokmannin lastenosaston trikoot ja uudet omatekoiset villasukat! Olen siis merkkitietoisen painajainen.
Naaman otin taas kuvasta pois, koska en tykännyt ilmeestä. Eikä ollut meikkiä. Enkä usko, että hämärässä meikittömästä naamasta voi saada salamalla hyvää kuvaa. Joten ette saa katsella pärstääni, muahaha!
Nuo villasukat ovatkin uusin valmistunut työni. Pitkään ovat nämä sukat olleet jonossa tehtävien listalla, mutta jotenkin en ole aiemmin uskaltanut niihin tarttua. Ohut lanka, kirjoneule ja hieman normaalia pidempi varsi olivat minun mielestäni merkki siitä, että nämä olisivat tuomittu ufoutumaan. Noh, eivät ufoutuneet, oikeastaan valmistuivat hyvinkin joutuisaan! Parempi kuva vielä tässä:

05 helmikuuta 2013

Pvä 9. Rakkauden määritelmä

Mitä on rakkaus? Oikeastaan tästä tulee mieleen vain yksi asia. Kaija Koon Joku keksi rakkauden. Se on laulu, jonka innoittamana olen joskus pienenä lapsena jo alkanut miettimään, mitä rakkaus on minulle.
Minulle rakkaus on enimmäkseen välittämistä. Välittäminen voi olla myös yksipuolista. Sitä, että piittaa siitä, mitä toinen tekee, ajattelee, haluaa, toivoo. Toiseksi se on kunnioitusta. Sitä, että kunnioittaa toista omana itsenään. Aina ei tarvitse olla samaa mieltä, sillä toisella on oikeus omaan mielipiteeseensä, vaikka se olisikin väärässä (tämä siis sanottu puolivakavana! Parisuhteessa elävät ymmärtävät). Sillä toisella on oikeus lähteä vaikka maailmanympärysmatkalle yksin, jos siltä tuntuu.

Tämä, ettei toista yritä omistaa, on minulle ainakin ollut opettelun paikka. Ei ole minun asiani yrittää muuttaa sitä toista, hän muuttaa itse itsensä jos haluaa. Ja tämä ei koske vain kumppania, vaan myös ystäviä ja perhettä kohtaan koettua rakkautta. Vaikka olisi kuinka läheinen tahansa, niin se toinen on oma yksilönsä. Aina tulee olemaan eroavaisuuksia. Aina tulee olemaan erillaisuutta. Minuakaan ei omista kukaan muu kuin minä itse. Kukaan ei voi pakottaa minua esimerkiksi opettelemaan siistimmäksi ihmiseksi, mutta minä haluan opetella sen, jotta kultani viihtyisi paremmin kotonaan, jonka jaamme. Kukaan ei voi pakottaa minua, on aina minun oma päätökseni, jos haluan muuttaa jotain asioita.

Ja siitä pääsemme siihen, että rakkaus on pieniä ja suuria tekoja. En ottaisi itselleni taakkaa itseni muuttamisesta ihan kepoisin syin. Teen sen siksi, että rakastan. Jos teen itselleni leivän, kysyn toiselta, onko senkin nälkä. Kudon välillä suurempia villasukkia, jotta kultani jalat pysyvät lämpiminä. Joskus, kun kulta tulee kotiin töistä, käyn toivottamassa hänet tervetulleeksi kotiin ilman paitaa. Koska hän pitää siitä. Pieniä tekoja, jotta toinen olisi onnellinen tässä arjessa.

Minulle rakkaus ei ole kuutamoserenadeja tai suuria ruusukimppuja. Minulle se on sitä, että silittää päätä kun itkettää. Tukee toista, kun vasta aloitettu lääkitys saa pyörtyilemään. Käy toisen puolesta kaupassa, kun toinen on kipeänä. Se on toisen auttamista tästä elämässä selviytymiseen, ja joskus ehkä vähän toisen epäonnelle nauramista.

En tiedä muista, mutta minulla on myös paha tapa osoittaa rakkaus naljailemalla. Jos ystäväni ovat joskus kuulleet suustani loukkauksen ja naurua, niin silloin todennäköisesti olet minulle tärkeä!

04 helmikuuta 2013

8. päivän kertomus, uskomukseni

Mihin minä uskon? Tämä on hieman kinkkisempi aihe. Äkkiseltään voisin sanoa, että en usko mihinkään. Haluaisin uskoa moneenkin asiaan, kuten menninkäisiin, keijukaisiin ja Äitimaa nimiseen jumalaan. Määrittelen itseni lähinnä ateistiksi.

Mutta kun oikein alkaa miettimään tätä elämää ja sen eri muotoja, asioiden olemassaoloa, niin uskon minä itseeni. Mielestäni ihminen on oman elämänsä herra, itse pystyy vaikuttamaan hyvin pitkälle, millaisen elämän itselleen rakentaa. En usko kohtaloon, mutta on olemassa asia nimeltä sattuma.

Uskon myös, että on olemassa henkiä ja kummituksia, jotka välillä näkyvät meille elävillekin. Olen niin monesti nähnyt unta kuolleesta mummistani, joka kertoo minulle, että nyt hänellä on hyvä olla. Parempi kuin koskaan eläessä. En usko, että sielu lopettaa elämäänsä ruumiin kuoleman jälkeen. Uskon myös, että on olemassa jonkunlainen uudelleensyntymä, sielujen kiertokulku.

Uskon myös Darwinin teoriaan evoluutiosta. Sattuman ja geenivirheiden takia syntyy edelleen uusia lajeja ja sellaisen kautta me kaikki olemme kehittyneet. Äitimaa uskontoon tämä liittyy siten, että uskon monesti luonnon pitävän meistä huolta. Maa antaa ja maa ottaa, joten ehkä sittenkin uskon äitimaahan, mutta niin, että se ihan oikeasti on tuo maa jalkojeni alla, ei mikään persoonallinen jumaluus.

Joskus aikanaan nämäkin asiat olivat minulle paljon nykyistä tärkeämpiä, silloin kulutin paljonkin aikaa näihin pohdintoihin. Nykyään nämä ovat vain osa asenteitani. En mieti näitä enää läheskään päivittäin, eikä nämä mielipiteet näy mitenkään arjessani.

03 helmikuuta 2013

Päivä 7. eli lempimusiikkini

Musiikki oli minulle teininä todella tärkeä asia. Kävin paljon keikoilla, kuuntelin musiikkia jatkuvasti ja musiikki oli usein kavereiden kanssa se yhdistävä tekijä. Musiikista puhuttiin paljon. Musiikkimakuni on jonkinverran elänyt sen jälkeen, mutta yllättävän paljon se on pysynyt samana. Nykyään musiikki ei ole minulle enää läheskään yhtä tärkeää, joten tämä postaus ei herättänyt suurempia tunteita. Tuleepahan kuitenkin tämäkin tehtyä!
Yksi ainaisista suosikeistani on Diablo. Pidän toisaalta kovin melodisesta mutta myös hyvin raskaasta musiikista, jota kyseinen bändi tekee. En jaksa kuunnella pelkkää örinää ja junttausta, mutta pidän myös selkeästi raskaammasta musiikista
Pidän paljon suomalaisista bändeistä, ja myös suomenkielisestä musiikista. Stam1na ja Mokoma ovat suomeksi laulajien kärkijoukkoa mielestäni. En myöskään ole nähnyt kummaltakaan huonoa keikkaa, vaikka molemmat lähemmäs 10 kertaa olenkin nähnyt.
Pidän myös vähän konemaisemmasta musiikista, sellaisesta tanssittavasta ja mielenkiintoisesta. Tässä sarjassa pidän monestakin kappaleesta, jotka olen joskus jossakin klubilla kuullut, mutta minulla ei ole hajuakaan niiden esittäjistä tai biisien nimistä.
Pidän myös useasta goottirokkibändistäkin, sekä vanhankansan "alkuperäisistä" että uuden aallon tekijöistä.

Musiikkimieltymyksistäni löytyy myös muutama WTF bändi tai biisi. Minusta Lady Gagalla on hyviä kappaleita, joita ihan mielellään joskus kuuntelee.

02 helmikuuta 2013

Neljäs postaus, aiheenä päivä 6

Tähän pitäisi kai kertoa jotain ystävistä.

Minulla on kohtalaisen paljon ystäviä. On sellaisia uusia ihmisiä, joita enemmän sanon kavereiksi. Sitten on niitä, jotka ovat tunteneet minut esikoulusta asti. Lasken myös siskoni ystäväksi. Ehkä kuvina?
Sisko ja sen sisko

Kallioni
Bimbot, oli vähän kirkasta

kenkäilyä <3
Kaikista ystävistäni minulla ei ole kuvaa, eikä kaikki varmasti halua, että julkaisen heidän kuvansa täälä. Minulla on paljon erilaisia ystäviä, joilla on elämässään erilaisia vaiheita. Yksi perustaa perhettä, toinen elää sinkkuna. Kolmas on juuri saanut ammatin, neljäs on vakitöissä. Joku ehkä opiskelee, joku miettii vielä, mitä lähtisi seuraavaksi opiskelemaan. Kaikilla on kuitenkin yksi yhteinen asia: suuri sydän ja mieli täynnä mietteitä. Olette tärkeitä!

01 helmikuuta 2013

3. kirjoitus, jossa kerron harrastuksistani ja rakkaudestani

Hahaa, tulipa sopivasti tämä harrastuspostaus kun minulla on valmista näytettävääkin :D Harrastan siis käsitöitä, joita saatan ehkä vähän rakastaakin.
Minun kolmas lintillani. Kolmas kerta sanoi tälläkertaa toden, ja nyt tämä huivi on viimeinkin omaan käyttöön! Väri oli taas vaikea kuvattava, nuo kuvassa vaaleansiniset ovat oikeasti sellaista keskisinistä ja tummansiniset sellaista violettiin taittavaa tummansinistä. Lanka oli tälläkertaa Wollmeisen 100% pure, eli täys merinovillalanka. Tykkäsin hieman enemmän kuin Wollmeisen Twinistä, mutta en mainittavasti. Neulottavuutensa puolesta tämä ei ole sitä ihaninta lempparia, kun on niin puuvillan tuntuista, mutta käytön puolesta tämä on ihana! Ja käyttöön tämä toivottavasti pääseekin.
Aloitin myös kirjoneuleiset sukat, joihin tulee tälläisiä pääkallokukkasia. Nam!
Koiran vilttiinkin on nyt jo 46 palasta valmiina.

Josta aasinsiltana pääsemmekin toiseen rakkauden ja harrastuksen sekoitukseen: koiraani! Monasta olettekin tässä blogissa jo paljon kuulleet, joten voitte käydä lukemassa tuosta karvaotuksesta vaikka täältä ja täältä!

Kolmas asia onkin sitten enemmän rakkaus ja vähemmän harrastus. Elämäni mies, prinssi charming ja kaikkea muuta! Olemme olleet yhdessä joulukuusta 2006 asti, yhteen muutimme syksyllä 2007.